Mari Rajamaa, Helsinki

Karjalan kielen merkityš miun omašša elokšešša

Mie olen Iivanan Iivanan Iivanan Muarie. Olen šyntyn Putašjärven pitäjäššä pohjosešša Šuomešša. Kuitenki olen aina tietän, jotta miun šukujuuret ollah kahen ämmön ta yhen ukon puolelta Pistojärven Šuvannon ta Kiimašvuaran kylissä Vienan Karjalan pohjosešša ošašša.

Miun ämmöni Kat´t´i kannettih Kiimašvuarasta Šuomeh tuohikesselissä kešällä 1924, konša hiän oli 4-vuotini. Hiän tuli mečän lävičči muamon, vellen, ämmön ta lehmän keralla. Tämä oli miun lapšuuven mukavin ta jännittävin starina. Ämmö kerto šen miula aina uuvveštah ta uuvveštah.

Kešäkuušša koulun loppumisen jäleštä miula himotti aina matata Kat´t´i-ämmön ta Heikki-ukon luokše Putašjärveh. Ielläh aikuhisena mänin ämmön luokše joka vuoši. Ämmöllä oli äijän šanoja, kumpasie toiset tuttavat ei käytetty. Näitä oltih vaikka ”pukšut”, ”piessa”, ”pomiluija”, ”nakrua”, ”kormano”, ”tiijuštua”, ”potakka”. Ennein mie luulin, jotta ämmö on iče luatin nämä šanat tahi jotta ne ollah Putašjärven murrehta.

Aloin opaštuo karjalan kieltä ta kulttuurie kevyällä 2014 Kalliolan rahvahanopistošša Helsinkissä. Kurššiloilla mie ymmärrin, jotta mie olen kuullun vienankarjalan šanoja koko miun elämäni ajan! Mie tahon opaštuo šitä ielläh niin hyvin, jotta maltan kirjuttua ta paissa oikein ta ielläh šuvaita vienankarjalaista kulttuurie kielen avulla.