Mintäh jäniksellä on pität korvat?

Olipa muuan jänis, orava, poro, repo, kontie, heponi ja hukka, jotka seikkailivat vienankarjalaisessa satutuokiossa Oulun Pääkirjastossa. Heidän joukkoonsa liittyivät pian myös ahmo, šoarva eli saukko ja portimo eli kärppä. Metsänväen tarinoita vienaksi seurasi kymmenen 2-15-vuotiasta lasta vanhempineen ja isovanhempineen. Vaikka vienankarjala oli kaikille lapsille melko uutta, suomen kielestä tuttuja sanoja oli paljon ja tarinan kulkua pystyi seuraamaan. ”Miksi osa sanoista on samanlaisia kuin suomen kielessä?” kysyy yleisöltä satutuokion vetäjä, Kerttu Nurmela. Vienankarjala on suomen sukulaiskieli, tietää joku osallistujista sanoa. Kerttu Nurmelan lukema tarina ”Mintäh jäniksellä on pität korvat?” on kirjasta Pajuntaimen. Kirjassa on 70 starinaa vienaksi ja venäjäksi. Vienaksi tarinat on kääntänyt Maikki Spitsina.
Lapsille mieluisaa oli kuulla, miten eläimet sanovat. ”Mitä kontie sanou?” Anja Suvanto kysyy yleisöltä. ”Kontie sanou mur mur mur” yhdessä toistetaan, kuinka karhu möräjäy. Anjan leikittäessä lapsia, Kerttu näyttää aikuisille karttaa kielialueista Suomen ja Karjalan puolella sekä kertoo eri murteista. Karjalan kielen eri murteet ryhmitellään kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Varsinaiskarjala puolestaan jakaantuu vienankarjalaan eli pohjoiskarjalaan sekä eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan kieli on kansallinen vähemmistökieli Suomessa.
Pohjois-Viena-seuran järjestämä satutuokio liittyy Karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeeseen, jonka koordinaattorina toimii Heini Karjalainen Karjalan Kielen Seurasta. Jatkossa on tarkoitus järjestää lisää vienankarjalaisia satutuokioita. ”Esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhoihin tällainen voisi sopia oikein hyvin”, Kerttu ehdottaa.
Satutuokio jatkuu leppoisissa tunnelmissa. Niin lapsia kuin aikuisiakin vähän oudommat sanat naurattavat. Pieni kotieläin on pikkaraini siivatta ja äijän on paljon. ”Passipo äijän kaikilla!” Kerttu kiittää lopuksi kaikkia.

Teksti Leena Arhippainen