Irina Zaitseva, Petroskoi

Karjalan kieli miun elämäššä

Terveh! Mie olen Irina Zaitseva, olen 33 vuotta vanha. Mie ruan Oma Mua -leheššä. Karjalan kieli tuli miun elämäh vuotena 2014, kun rupesin kiinnoštumah karjalaisista juuristani ta käymäh karjalan kielen kurššiloilla Petroskoissa. Enšin kieli näytti tosi vaikielta, en ymmärtän ušeita aseita. Ka mie en tahton kieltäytyö opaštumisešta. Päinvaštoin miula oli šuuri halu opaštuo esivanhempieni kieltä. Miula še oli kuin kučču vuosišatojen šyvyöštä.

Ajan mukah ymmärrin, jotta haluon opaštuo kieltä šyvemmin ta voit olla ruatua kielialalla. Piäsin opaštumah Petroskoin valtijonyliopiston Itämerenšuomelaisen filologijan laitokšella. Enšimmäisinä vuosina miula oli tosi äijän intuo, mie ušoin karjalan kielen ihanah tulovaisuoh. Mie äšen halusin, jotta miun tulija pereh olis karjalankielini. Nyt še näyttäy maksimalistiselta.

Ajan mukah tulin rauhallisemmakši ta voit olla pessimistisemmakši (šentäh kun karjalaiset ollah hajanaisie). Rehellisešti šanuon nykyjäh karjala kieli kuuluu etupiäššä miun ruatoh. Jokapäiväsešša elämäššä en käytä kieltä. Šentäh en šano, jotta šillä on poikkehukšellini rooli elämäššäni. Mie tykkyän ruatuoni ta kunnivoitan työkaverijani, hyö kokonah antauvutah karjalan kielen ta kulttuurin šäilyttämisellä, ka šamah aikah hyö ei šanota kaunehie ta tyhjie šanoja.