Karjalan kieli eläy – yheksästoista starina vienankarjalaksi

Raisa Kundozerova (Isakova), Sohjanankoški, Louhen piiri

Miun pereh

Miun ämmö Vasilisa Kannoeva (Borodkina) oli šyntyn vuotena 1892 Oulankašša. Pereh oli šuuri, kaikki puajittih karjalan kielellä. Hänen mieš Kannoev Oleksei oli Koštovuarašta. Heijän pereheššä synty viisi tytärtä – Okku, Anni, Jouki ( miun muamo), Sohja, Katti ta yksi Ilja-poika.Oleksei mečašti, kalaisteli. Ämmön kera piettih äijä šiivattua: lehmijä, lampahija, heposija. Pellolla kylvettih osrua, kakrua ta kašvatettih potakkua. Pellon antimet ukko veti Šuomeh myötäväkši. Ämmö lapšijen kera hoijettih šiivattoja, niitettih heinyä, mullattih potakkua.Оleksei kuoli vuotena 1932.

Šovan aikana ämmö lapšien kera oltih Arhankelin alovehella. Poika sielä kuoli. Šovan jälkeh vuotena 1946 ämmö tyttärijen kera tuli jälelläh omah kyläh, omah taloh. Alettih järještyä omua elošta. Miun muamo mäni miehellä Ioni Isakovilla. Konša rakennettih Kumalla voimalaitoš ta noššettih vesi, meijän pereh šiirty elämäh vuotena 1963 Nisan kyläh. Sielä muamo ruato laštentarhašša, tuatto oli mečänhoitajana.

Mie mänin miehellä vuotena 1971 Iivani Kundozerovilla, ruavoin meteolaitokšella, Iivani ruato kalakolhosissa. Vuotena 1986 myö šiirtymä Sohjanankošen kyläh, nyt olemma pensijalla. Meilä on kolme lašta, yhekšän punukkua, kolme pravopunukkua. Myö miehen kera puajimma karjalakši, lapset vähäsen, ka maltetah. Mie laulan karjalaisie lauluja Sateenkuari-duetissa.