Karjalan kieli eläy – viijes starina vienankarjalaksi

Katja Kuranova (Arhipova), Piäjärvi

Vanha valokuva

Ušein kaččelen tätä valokuvua vanhašta muamoni albomista. Ammuin ei ole niketä elošša… Heilä toperi elyä jykienä aikana: nähtih nälkyä, köyhyä, šurmua. Ka ušottih, jotta tulou hyvä elämä Neuvoštoliiton kotimuašša.

Naini oikiella on Nikitina (Isakova) Ustinja Ivanovna, šyntynyt Miikkulanlahešša šuurešša varakkahašša pereheššä. Oikiella šeisoja mieš Nikitin Kalle (Kormila) Antonovič šynty Oulankašša.

Vašemmalla olija naini on miun ämmö Arhipova Houro Ivanovna (Isakova). Naiset ollah čikokšet. Mieš vašemalta on Arhipov Iivan Iljič, Vartiolammista. Istuja nuori mieš varmašti on Ustin poika. Kalle ammuttih vuotena 1937 Stalinin aikana, 5 lašta jäi ilman tuattuo. Iivana kuatu miinalla šovan jälkeh, Houro myöhemmin mäni miehellä ta otti šukunimen Borodkina. Iivanan lapšista jäi eloh vain miun tuatto Arvi. Ustilla jäi vain tytär Helmi, hiän oliki kašvattan miun Kiestinkissä, šentäh kun muamoni kuoli nuorena, šeiččemen lašta jäi muamotta. Čikokšet elettih vanhoiksi ta vähä mitä kerrottih omašta vaikiešta ošašta. Neuvoštoliiton aika loppu. Elämä on hyvä ta myö pärjyämmä hyvin, ka kavottima juuret ta armahan kielen. Ečimmä nyt…