Karjalan kieli eläy – toini starina vienankarjalaksi

Elena Ligotskaja (Ivanova), Sohjanankoški

Himottais kuulla karjalan pakinua

Terveh kaikilla! Miun nimi on Elena Ligotskaja. Mie elän pieneššä kyläšša, kumpani on Sohjananjoven rannalla. Kylän nimi on Sohjanankoški – tiälä on oiken kaunis luonto. Mie olen kulttuuritalon johtaja. Kulttuuritalolla ruatau kotišeutumusejo. Kaikki esinehet, kumpaset ollah musejošša, on tuotu paikalliset ihmiset. Ne kerrotah ammusešta ta nykyseštä kyläläisien elämäštä.

Mie olen šyntyn ta kašvan karjalaisešša pereheššä. Meijän pereheššä puajittih karjalan kielellä. Miun ämmö Fedosja Nikonova oli karjalaisien runojen, starinojen, laulujen, joikujen melkein ainut kertoja, tiesi eeppisie runoja. Vielä häntä tunnettih hyvänä iänelläitkijänä. Hiän itki iänellä kalmismualla.

Pitäis, jotta karjalan kieltä opaššettais koulušša ta lapšientarhašša. Mie haluon, jotta muamonkieli eläis; ta kuin ennen muinoin, konša myö olima lapšena, monešša paikašša myö kuulisima karjalan pakinua – kaupašša, pihalla ta koissa.