Karjalan kieli eläy – kuuvvestoista starina vienankarjalaksi

Pirjo-Liisa Kotiranta / Ananien Iivanan Puavon Leon Pirjo (Järvenpää)

Vienankarjala miun kieleni?

Vienankarjalan kieli on ollun miun elämäššä aina, onnakko aina mie en ole tietän šitä. Mie tiesin, jotta miun tuaton tuatto oli šyntyn Uhtuolla vuotena 1865. Iče mie kävin Uhtuolla kostissa vuotena 2005. Šielä hyö paistih vienankarjalakši, mie pakasin šuomekši. Hyvin myö malttoma. Konša mie jäin eläkkehellä, mie mänin vienankarjalan kurššiloilla. Vot šielä mie tiijuššin, jotta kieli on ollun miun elämäššä aina! Nyt mie tahon šuaha šen eläväkši, opaštuo pakajamah, kirjuttamah, lukomah.

Miun ukko Puavila, Aleksi-veikkoh kera muutti elämäh Šuomeh vuotena 1887. Hänellä oli 22 vuotta. Aleksi oli 24-vuotini. Jo 11-vuotisena Puavila alko käyvvä laukkukaupalla veikkoh ta tiätieh kera. Hyö tultih kaupalla vuosi vuuvven jäleštä Hämeheh. Pojat kašvettih prihoiksi.

Virtain Vaskivejellä Väli-Havankan pirtissä kašvo tyttö Siina, viisi vuotta Puavilua nuorempi. Konša hiän tuli neijon ikäh, rakkahuš leimahti nuorien välillä. Oraškuušša vuotena 1888 Siina täytti 18 vuotta. Kešäkuušša jo piettih hiät Virroilla. Hiämatalla oltih šeuruavana vuotena pakkaiskuušša. Ensin mäntih Piiterih Aleksi-veikon ta hänen antilahan Jennin kera. Šieltä hyö matattih Uhtuolla. Šielä piettih toiset hiät. Kirikön luona antilaš ta šulhani noššettih korokkehella kaiken kanšan näyttiekši ta Siina niin otettih Ananien pereheh. Šiitä hyö myöššyttih Virroilla ta ruvettih pitämäh kauppua. Siina ta Puavila šuatih 11 lašta. Aleksi ta Jenni šuatih kahekšan lašta.

Miun ukko Puavila tuli Virroilla veikkoh kera. Veikokšet elettih šamašša kyläššä. Alušša heilä oli yhtehini kauppa. Šiitä hyö muutettih Virtain eri kylih. Hyö peruššettih omat kaupat ta monie huaraliikkehie. Veikokšet tahto antua lapšillah hyvän elon, käyvä kouluo ta opaštuo. Hyö tahottih niise auttua heimolaisie lapšie. Ušiet pojat piäštih Uhtuolta kauppaoppih veikokšien kauppoih. Našto-čikon kolme poikua elettih tiätäh Puavilan luona jo 10 vuotisešta. Hyö käytih kanšakoulun nellä luokkua Virroilla ta opaššuttih kaupankäyntie tiätieh kaupoissa. Puavilalla oli tärkie, jotta čikon pojat šekä omat lapšet opitah pakajamah šuomekši, jotta hyö pärjätäh muailmašša. Niin pereheššä paistih enämpi šuomekši.

Miun tuatto oli perehen kahekšaš lapši. Hänen aikah vienankarjalua enyä pakasi piäasiešša Puavila iče, konša koštih käytih vienankarjalaiset. Aleksi-veikko myöšty perehen kera Uhtuoh 1910-luvulla. Vienankarjalan kieli häipy Puavilan pereheštä ta heimošta Šuomešša. Tänäpiänä karjalan kielen šäilymini ta kehittymini Šuomešša on vailla kahta asieta. Tarvitah valtion toimenpitehie šuaha karjalan kielellä yhtäläini virallini tila. Niise tarvitah ihmisie ta heijän haluo käyttyä karjalan kieltä.

Olga Karlova kirjutukšeššah Oma Mua -leheššä 4.6.2020 šanou, jotta kieli ei šäily ta kehity päivittelömällä šen pahua tilua. Pisymini elävänä – šen eteh tulou ruatua ta ymmärtyä, jotta kieli eläy vain pakajamalla. Vot ketkä ollah ne kumpaset paissah? Ne ollah ihmiset. Olgan pieni poika Miitrei opaštuu vienankarjalan muamonkielenä muamoltah, kumpani šai kielineron omalta muamoltah. Vanhemmat šovittih yheššä, jotta heijän pereheššä paissah vienankarjalakši. Še on parahin tapa lapšella opaštuo kieli. Kaikissa karjalaisjuurisissa perehissä Šuomešša ei olla yhtä onnekkahat kuin Miitrein pereheššä.

Perehien ämmöt ta ukot ken tultih Šuomeh aikanah, ollah jo männyn tuonilmasih. Miun ukko mäni tuonilmaisih 20 vuotta ennen miun tuluo muailmah. Šuomeh muuttanuissa perehissä lapšilla šuomenkieli tuli piäkielekši – monešta šyyštä – ta karjalan kieli unohtu. Ämmöt ta ukot ei enyä ošua paissa vienankarjalakši punukoillah. Kieli tarviččou ihmisie. Perehet nyt yheššä kielikurššiloilla! Yheššä ämmöt, ukot, tuatot, muamot, lapšet kaiken ikähiset. Konša opaštajie on vähän ta ihmiset ollah hajallah ympäri muata, avukši tulou tietoteknikka, internetti, video-, zoomauš-, striimauš-opaššuš. Täššä uušie šanoja karjalan kieleh! Peruššetah joutoajan rypähie – verkošša. Perehet voijah laulella, näytellä, lukie, sriäppie, luatie karjalaiset käsiruavot ta paissa, paissa, paissa – omašša koissa yheššä toisien perehien kera.

Anneli Sarhimaa, karjalan kielenasientuntija, kirjutti Helsingin Sanomien Vieraskynässä 14.9.2020, jotta karjalan kieli tarviččou Šuomešša kielilajin. Vuotena 2009 Šuomi lisäsi karjalan kielen kielekši, mih šovelletah euruoppalaista alovehellisien ta vähemmistöjen kielien peruškirjua. Hallitušohjelmašša on tahto luatie uuši kielipolitikkaohjelma. Nyt vuotamma toimet!

On onni, jotta kolmeššakymmeneššä vuuvvešša karjalan kielen murtehie on kehitetty äijän. On luajittu kielioppie, kirjoja, lauluja, näytelmie Šuomešša ta Karjalašša. Yheššä voimma kehittyä kieltä. Ainehie on! Nyt myö tarvičemma uškuo! Konša meilä on laki, yhtehini näkömini ta tahto tukie kaikkien karjalan kielen murtehien virallista tilua, ihmiset ruohitah opaštumah ta käyttämäh karjalan kieltä. Kieli kehittyy pakajamalla! Kurššiloilla olen oppin, jotta tuattoni hämäläiseššä murtehešša oli luaja vienankarjalaini šanavarašto. Še on niise miušša. Mie niise tahon šuaha šen elämäh.