Karjalan kieli eläy – kaheskymmenestoini starina vienankarjalaksi

Leena Ahippainen, Oulu

Mie olen šuomalaini ta karjalaini

Terveh. Mie olen šuomalaini tai karjalaini, vaikka mie iče olen oululaisšyntyni. Miun tuatto on Seppo Ilmarini ta hiän ukko ta ämmö ollah Karjalašta. Meijän šuku Šuomešša on šuuri. Miula on kolmekymmentä šeukkuo tuaton šuvusta. Mie olen iloni ta tykkyän, jotta miula on monta DNA-šeukkuo Karjalašša ta Šuomešša. Miula on nellä lašta, kakši vesselyä poikua ta kakši pikkaraista tyttyö. Mie kirjutan, luven ta pakajan karjalakši vain vähän. Karjalan kieli on kaunis ta sitä pitäy käyttyä, jotta še eläy.

Miula himottais käyvä Karjalašša ta opaštuo pakajamah karjalakši. Mie opaššun karjalan kieltä kurššiloilla ta luven vienankarjalaisie kirjoja. Yheššä myö opaššumma lapšien kera vienankarjalua, konša myö rupiemma leikkimäh ta opaššumma näytelmyä varoin. Toičči myö laulamma vienankarjalakši ta meilä on vesselä yheššä. Meilä perhonen on aina liipukkaini ta kontie on kontie.