Karjalan kieli eläy – kaheskymmenesnelläs starina vienankarjalaksi

Zinaida Ustjugova, Sohjanankoški

Kerron vanhempieni pereheštä

Terveh! Miun nimini on Zinaida Ustjugova (Kannoeva). Mie olen šyntyn Nisan kyläššä vuotena 1947. Kylä on Piäjarven rannalla. Meilä oli šuuri pereh: ämmö, muamo, tuatto. Tuatolla ta muamolla oli šeiččemen lašta – viisi tytärtä ta kakši poikua. Tuatto ruato kolhosin johtajana, muamo ruato leipomošša. Nisašša kaikki eläjät, šuuret tai pienet, puajittih karjalakši.

Nisan kyläššä oli alkukoulu. Opettajana oli Agafja Kundozjorova, paikallini naini. Koulušša meitä opetettih šuomen ta venäjän kielellä. Oltih lukutunnit, matematiikka. Laulutunnilla lauloma, ne oltih oikein milelyttävät tunnit. Koululla oli oma pelto. Šyyškuušša kuokkima potakkua ta toisie kašviksie. Talvella hiihtimä šukšilla. Mukava on muissella lapšuuttani. Täššä kakki. Tervehekši.