Karjalan kieli eläy – kaheksastoista starina vienankarjalaksi

Maikki Spitsina, Petroskoi

Muamonkieli on kaunehin

Viena on miun kantatuattojen kieli. Šitä on käytetty ilmasen ikäh muamoni šuvušša. Miun ämmö Santra Remšujeva on niitä viimesie starinankertojie ta hänen šuušta on pantu muistih monta monituista starinua ta lauluo. Hiän joka ilta laulo miula vanhoja runoja ta kerto kummallisista šeikkailuista, konša mie lapšena olin ämmöläššä kešälomalla. Miun muamoni Raisa Remšujeva ruato folkloristina ta tallenti Santralta äijän mukavua. Šamoin hiän on miun tärkein karjalan kielen opaštaja. Olen hyvilläni, jotta mieki tiijän karjalan kieltä ta voin paissa, kirjuttua, lukie ta ajatella muamonkielellä.

Milma miellyttäy še, jotta mie ruan Oma Mua -leheššä ta käytän vienua joka päivä. Karjalan kieli on oikein kaunis ta kuvallini, mitä enämmän ruat šen parissa, šitä enämmän še antauki šiula.Karjalan kielen tilannehta voit muuttua, još ihmini rupieu ajattelomah kielen merkitykšeštä omalla kanšalla. Vet kuollou kieli, kuolou ni kanša, šentäh pitäy tietyä, käyttyä ta šäilyttyä šitä. Karjalašša eletäh karjalaiset ta tiälä karjalan kieli on eniten käytöššä. Šentäh Karjala onki še ainut paikka, missä karjalan kieli on šäilytettävä ta voit šäilyö. Muissa še karjalaisena ollešša!