Anni Vlasova, Piäjärvi

Ajatukšie karjalan kieleštä

Olen šyntyn karjalaisešša pereheššä Sohjananšuun kyläšša kaunehen ta šuuren Piäjärven rannalla. Meilä, koko kylän eläjillä, piti šiirtyö toisih Louhen piirin kylih, konša Piäjärven vejen tašo noššettih yhekšäh metrih, jotta riittäis vettä Kuma-voimalaitokšen ruatoh.

Uušissa kylissä myö rupesima elämäh venäläisijen, ukrainalaisijen, valkovenäläisijen rinnalla. Ta hyö hylättih meijän pakinua, a myö, höperöt, šuoštuma siihi, jotta ei šua puajia karjalakši, konša ei kaikin sitä malteta. Tämä oli ensimmäini šyy, miksi karjalan kieli kato käytöstä.Toini syy oli še, jotta kouluissa opaššettih venäjän kielellä, šen takie piti hyvin tietyä venäjyä, muiten silma matiteltih.

Nykyjäh mie maltan, jotta kieli luonnollisešti tarttuu lapsih pieneštä šuati vain pereheššä, missä käytetäh karjalan kieltä. Ka kaikkein šuurin ongelma on še, jotta perehet ollah šekakanšalaiset. Ka niissäki perehissä, missä molommat vanhukšet ollah karjalaiset, nykyjäh käytetäh vain venäjyä. Toičči kyläššä ta karjalaisijen kokoukšissa mie mielelläh puajin karjalakši, ka koissa miehen kera en. MISTÄ LÖYTYÄ VOIMUA, JOTTA LUUVVA POIS LUKKU ŠUUŠTA? Voit tovistua vielä sitä, jotta myö rupesima puajimah karjalakši juuri silloin, kun ruvettih käymäh suomalaiset. Passipuo teilä!

KIELI ELÄY, KONŠA HÄNELLÄ ON KÄYTTYÖ.